On asioita, joita ei voida hoitaa sosiaalista mediaa hyödyntämällä, mutta yrityselämässä ollaan menossa kuitenkin koko ajan siihen suuntaan. Sosiaalinen media yhdessä pilvipalveluiden kanssa mahdollistaa jo sen, että ihmisten ei tarvitse enää tavata toisiaan todellisessa elämässä. Mutta kuinka paljon sosiaalisen median käytön lisääntyminen vaikuttaa vähentyneenä kanssakäymisenä todellisessa maailmassa.

Työelämässä sosiaalisen median avulla voidaan hoitaa suuri osa kanssakäymisistä työyhteisön jäsenten kanssa ja varsinaiset sosiaaliset kontaktit voivat vähentyä merkittävästi. Työnteon kannalta toki olennaista on vain se, että työt tulevat tehdyksi mahdollisimman tehokkaasti, mutta voiko tulevaisuudessa vaikuttaa negatiivisesti se, että työyhteisön muiden ihmisten kanssa ei asioida enää kasvotusten. Lisääntynyt sosiaalisen median käyttö voi heikentää sosiaalisia taitoja monenlaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä.

Yksityishenkilöiden julkiset sosiaalisen median -profiilit voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti myös yritykseen tai yhteisöön, jossa henkilö työskentelee, mikäli kertoo työpaikkansa. Yksityishenkilön ja yrityksen työntekijän erottaminen kahdeksi eri henkilöksi voi olla haastavaa muille ihmisille, jolloin esimerkiksi henkilökohtaisia mielipiteitä yms. voidaan ryhtyä arvostelemaan epäsopivana käytöksenä julkisuuden tai työntekijän roolissa. Omalta osaltaan yksityishenkilöt voivat myös edesauttaa yritysten näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa toimimalla virallisesti tai epävirallisesti yrityksen nimissä. Kaikki yritykset eivät välttämättä osaa tai halua hyödyntää sosiaalisen median tarjoamia palveluita, joten henkilöstö omalla käyttäytymisellään toimii kuitenkin yrityksen edustajina tarkoituksella tai tahtomattaan. Yksityisihmiselle sosiaalinen media voi nykyään mahdollistaa jopa uran luomisen, silloin kun sitä osaa hyödyntää oikealla tavalla oikeassa paikassa.

Sosiaalinen media kasvaa, mutta myös muuttaa muotoaan. Uusia sosiaalisen median palveluita tulee jatkuvasti käyttöön ja vanhempia jää pikkuhiljaa pois käytöstä tai ainakin niiden käyttö vähenee. Yritysten tuleekin pysyä mukana tässä muutoksessa ja seurata sitä missä kanavissa esimerkiksi markkinointi, asiakaspalvelu tai tiedottaminen milläkin hetkellä on järkevintä. Ei ole taloudellisesti kannattavaa panostaa sellaisiin kanaviin, jotka eivät hyödytä yritystä. Toisaalta mainonnan yksilöiminen oikeille kohderyhmille helpottuu sosiaalisen median kautta jatkuvasti, kun kuluttajien käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa seurataan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, voidaan olla montaa eri mieltä.

Valitsin työyhteisön sosiaalisen median pelisäännöiksi oman organisaation ohjeen sosiaalisesta mediasta. Ohjeet eivät ole internetistä löydettävissä, mutta sisäisessä intranetissä ne ovat koko työyhteisön saatavilla. Keskeisin pelisääntöjen viesti on se, että virkamies on virkamies vapaa-ajallakin, joka edustaa epävirallisesti työnantajaansa, mikäli julkisesti kertoo missä organisaatiossa hän työskentelee. Silloin tulee miettiä mitä ja miten julkisesti kertoo työhön tai työyhteisöön liittyvistä asioista, koska ulkopuolisen voi olla vaikea hahmottaa milloin henkilö kommentoi asioita ns. yksityishenkilönä ja milloin työantajansa edustajana. Tilannetta voisi verrata esimerkiksi siihen, että yksittäinen poliitikko kommentoi asiaa yksityishenkilönä, mutta asia voidaan ymmärtää siten, että ko. poliitikko edustaa koko puoleen kantaa tiettyyn asiaan. Sananvapautta pelisäännöillä ei kuitenkaan haluta rajoittaa, mutta virkamieslaissa on määritelty virkamiehen lojaliteettivelvollisuudesta työnantajaansa kohtaan ja se pätee myös sosiaalisessa mediassa. Uskottavuus ja puolueettomuus ovat merkittävässä roolissa, kun edustaa työnantajaansa.

Sosiaalisen median pelisääntöjen laatiminen on johdon vastuulla, koska muuten työntekijät eivät voi tietää minkälaista käytöstä työnantaja työntekijöiltään odottaa. Vain siten voidaan välttyä erilaisilta ylilyönneiltä sosiaalisessa mediassa silloin, kun työntekijä on vain ajattelemattomuuttaan aiheuttanut työnantajalleen tai työyhteisölleen harmia sosiaalisen median välityksellä.

Pelisääntöihin tulisi mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti kirjata minkälainen käytös ja/tai kommentointi sosiaalisessa mediassa ei ole hyväksyttävää johdon mielestä. Pelisääntöjen laatimisen lisäksi tärkeää on myös se, että aihe tuodaan esille uuden työntekijän tai harjoittelijan perehdyttämisvaiheessa. Uusi työntekijä ei välttämättä osaa omatoimisesti tiedustella mahdollista ohjeistusta, joten pelisäännöistä kertomisella jo työntekijän ensipäivinä, on mahdollista ennaltaehkäistä epätoivottua käytöstä sosiaalisessa mediassa työntekijöiden toimesta

Olen elänyt lapsuuteni sellaiseen aikaan, että kaikkea tietoa ei tuolloin vielä lisätty asioita verkkoon. Tästä syystä itsestäni ei löydy vanhoja valokuvia, kilpailutuloksia tai videoita. Googlettamalla itseni löysin itsestäni kaksi valokuvaa, jotka ovat osa eri sosiaalisen median julkisia profiileitani. Esimerkiksi Facebookista löytyy lisäkseni viisi nimikaimani profiilia, joista ainakin yksi myös samasta kaupungista eli ainakin ulkonäköä tuntematta oikea Facebook-profiili on hankala löytää. Googlehakujen perusteella voisin olla joko kokki, visualisti Helsingistä, myyntipäällikkö Hyvinkäältä tai tohtoriopiskelija Pittsburghista. Oikea Pinterest-tili on myös mahdollista löytää, mutta muita yhteystietoja sieltä ei ole saatavilla.

Tietoja minusta ei siis juurikaan löydy, joten tavallaan minusta löytyvä tieto on oikeaa, koska se on mitä itse olen sosiaalisen mediaan itse lisännyt. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole julkista tietoa. Toki väärinkäsityksiä tapahtuu toisinaan, kun saan yhteydenottoja henkilöiltä, jotka tosiasiassa tavoittelevat jotain nimikaimaani. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut elämääni juuri mitenkään, koska nimikaimanikaan eivät tietojeni perusteella ole eläneet yhteiskunnan normien vastaisesti tai aiheuttanut julkisesti muuta paheksuntaa.

Omaa tietosuojaa ja tietoturvaa voi parantaa miettimällä mihin kaikkialle haluaa omia tietojaan jakaa. Tietoja kysytään nykyään niin monissa yhteyksissä, että ihmiset eivät enää tule ajatelleeksi mihin kaikkialle omia tietojaan antaa. Ihminen voi olla pahin tietoturvariski itselleen. Salasanojen vaihtamisella ja välttämällä saman salasanan käyttöä useammassa palvelussa. Sosiaalisessa mediassa kannattaa myös miettiä tarkkaan mitä tietoja siellä itsestään haluaa kertoa. Erilaiset yksityisyysasetukset tarkistamalla, voi myös jaettavan tiedon määrää rajoittaa itselleen sopivaksi.

Tiedon jakamista voi rajoittaa myös erilaisten kieltojen kautta, jos ei anna lupaa kuvien ja tietojen julkaisemiseksi verkossa. Erilaisissa palveluissa ei kannata antaa ylimääräisiä tietoja, joita palvelun käyttö ei vaadi. Erilaisten sovellusten käytön lisäksi erilaisia lupia tietojen käyttöön voidaan tiedustella myös erilaisissa yhteyksissä mm. lomakkeita täyttäessä, esimerkiksi yhdistystoiminnassa, harrastuksissa jne. Tarkistamalla minkälaiseen toimintaan kuvien ja tietojen jakamisen osalta on antanut, voi vaikuttaa jaettavaan tietoon.

Digitaalisen identiteetin muodostumista tulee miettiä aina sen kannalta, mihin sosiaalista mediaa haluaa käyttää. Työnhaun ja työroolin kannalta sosiaalisella medialla voi olla hyvinkin työllistävä vaikutus, kun siihen panostaa tarpeeksi, ala on sopiva ja itseään muistaa myös markkinoida tarpeeksi. Itsestään tulee luoda brändi ja tehdä haluttava työmarkkinoiden näkökulmasta. Myös verkostoituminen on yksi tärkeitä asioita, kun luodaan digitaalista identiteettiä työmarkkinoita varten.

Tietoja voidaan myös poistaa verkosta. Tietojen poistamista voidaan pyytää verkkosivujen ylläpitäjältä. Myös hakutulosten poistamista voidaan pyytää. Silloin poistamista täytyy pyytää suoraan kyseiseltä hakukoneelta, kuten Googlelta. Hakutuloksen poistaminen hakukoneelta ei poista varsinaista tietoa verkosta, mutta poistamista pyydetyn hakukoneen tuloksista tietoa enää voi löytää. Myös rekisterinpitäjän tulee poistaa henkilötietoja, mikäli peruuttaa antamansa suostumuksen, eikä tietojen käsittelylle ole muuta perustetta.

Julkisuuden henkilöiltä voidaan nykypäivänä olettaa osallistumista sosiaaliseen mediaan. Näin ei kuitenkaan mielestäni olisi pakko olla, mutta lähtökohtaisesti kun verkosta etsitään julkisuuden henkilöä, se myös oletetaan löytyvän. Julkisuuden henkilön tarvetta olla sosiaalisessa mediassa voidaan myös miettiä sen kautta, miten ja mihin sitä käytetään. Esimerkiksi esiintyvän artistin tai yritysjohtajan tarpeet sosiaalisen median käytölle ovat jo lähtökohtaisesti hieman erilaiset ainakin työn kannalta.

Tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa henkilötietojen käsittelyä, jotta ihmisillä on paremmat mahdollisuudet valvoa ja hyödyntää omia henkilötietojaan. Asetuksen tarkoituksena on myös helpottaa digitaalisten palveluiden tuottamista. Tietosuojalla tarkoitetaan ihmisten henkilötietojen turvaamista. Viranomaisessa, jossa työn puolesta käsitellään muiden henkilötietoja päivittäin, tietosuoja-asetuksesta on tullut arkipäivää. Työskentely erilaisissa organisaatioissa ja sen tehtävissä vaatii ymmärrystä siitä, onko henkilötieto julkiseksi vai salaiseksi määriteltyä tietoa ja mikä on salauksen taso. Virkamiehen on myös tiedettävä, kenelle tietoa voidaan antaa, eli on huomioitava tietosuoja-asetusten lisäksi esimerkiksi myös lait. Työntekijän on aina huomioitava minkälaiset tiedot ovat työn ja asian käsittelyn kannalta merkityksellisiä ja tarpeellisia henkilötietoja.

Kaikki työpaikalla tuotettu materiaalia ei ole välttämättä tietosuojan kannalta turvallista säilyttää ulkopuolisten tarjoamien palveluiden varassa. Pilvipalveluihin ollaan pikkuhiljaa siirtymässä, mutta silti organisaatioiden tulee tarkkaan harkita, mikä on tietoturvan ja tietosuojan kannalta pienin mahdollinen riski tietojen tallentamiseen, muuttamiseen ja säilyttämiseen.  Kuitenkin siten, että ne ovat saatavilla ja oikeita sellaisille henkilöille, jotka niitä työssään tarvitsevat. Johdon ja esimiesten rooli on merkittävässä osassa tietosuojan noudattamisessa, koska tietosuoja voi pettää useasta eri syystä. Usein syy kuitenkin voi löytyä käyttäjästä, tahallisesti, tahattomasti tai huolimattomuudesta. Vastuuta esimerkiksi henkilötietojen oikeasta käsittelystä ei kuitenkaan voi ulkoistaa. Omia henkilötietojani käsitellään työnantajani toimesta lakisääteisten oikeuksien ja velvollisuuksien täyttämiseksi erilaisissa tietojärjestelmissä. Tietoja käsittelee henkilökunta, joka toimii virkavastuulla tietojen oikeanlaisesta käsittelystä. Tietoja luovutetaan eteenpäin vain lainsäädännön velvoittamissa rajoissa ja osa tietojen käsittelystä on myös ulkoistettu.

Virkamies on virkamies vapaa-ajallakin, eli sopimattomien kommenttien esittäminen julkisesti ei ole hyväksyttävää vapaa-ajallakaan. Jokaisella on ja saa olla omat mielipiteet asioista ja sananvapaus on kuitenkin Suomessa lähtökohta, mutta virkamiehen tulee tekemisessään aika ottaa huomioon se mitä hän edustaa. Sosiaalisessa mediassa toimiessaan on muistettava rooliinsa liittyvät velvoitteet ja vastuut. Työasioiden tai työyhteisön sisäisten asioiden kommentointi ja arvostelu julkisesti ei ole hyväksyttävää. Asioista keskusteleminen erilaisissa suljetuissakin ryhmissä voi olla arveluttavaa, koska julkisuuteen tuodaan jatkuvasti tietoa erilaisista suljetuista Whatsapp ja Facebook-ryhmien keskusteluista, vaikka on luultu, että keskustelua käydään suljetussa ryhmässä. Siitäkin huolimatta tällaisia ryhmiä toki on, mutta erityisesti niissä on huomioitava tietosuoja, koska henkilöitä pystytään tunnistamaan, vaikka keskusteluissa ei varsinaisia nimiä käytettäisikään.

Työyhteisön jäsenten henkilökohtaisen sosiaalisen median käyttäytymisessä tulee myös huomioida tietosuoja ja sen vaatimukset. Erityisesti, kun jakaa valokuvia, jotka ovat peräisin työpaikalta. Kuvat eivät voi sisältää tietoa asiakkaista, turvajärjestelyistä tai muista organisaation sisäisistä asioista kuten työntekijöistä, jos siihen ei ole lupaa. Myös etätyöntekijöiden ja matkatöitä tekevien on muistettava tietosuojan merkitys. Etenkin junassa tai muissa julkisissa tiloissa työskennellessä on muistettava käyttää näytön suojaa tai muuten suojata käsiteltävän aineiston näkyminen ulkopuolisile.

Työyhteisö voi hyötyä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä siten, että luottamus muiden tekemiseen kasvaa. Tiedetään mitä toinen tiimi tekee, mitkä on heidän tavoitteensa ja mihin pyritään. Myös asiakkaiden luottamusta voidaan lisätä avoimuudella ja läpinäkyvyydellä, koska näillä voidaan osoittaa puolueettomuutta asiakkaita kohtaan. Työyhteisössä henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi olla hyötyä etenkin silloin, kun joku yhteisön jäsenistä on voitava tavoittaa syystä tai toisesta, kun hän on poissa työpaikalta. Useimpien puhelinnumerot saattavat olla salaisia, mutta myös työyhteisön luottamuksen tulisi olla sellainen, että tieto on mahdollisesti jokaisen ryhmän jäsenen käytettävissä. Myös tieto työyhteisön jäsenten loma-ajoista voi olla merkittävä asia ainakin asiakaspalvelun kannalta, koska aina ei ole mahdollista vastata asiakkaiden kysymyksiin toisen puolesta. Näiden tietojen suojaamisesta tulee kuitenkin huolehtia siten, että ne eivät joudu julkisesti jaetuksi työyhteisön ulkopuolelle.

Keskusteluita alallani olevista tietosuoja-asioista internetissä ei juurikaan ole. Tämä voi johtua osittain myös siitä, että viranomaisiin luotetaan Suomessa. Aktiivisia tietosuoja-asioihin liittyviä keskusteluita on muutenkin tällä hetkellä hieman haasteellista löytää, koska suurin ajankohtaisuus on ollut jo vuosi sitten. Tietosuoja ei ole enää asia, joka puhuttaisi kaikkia, vaikka alkuun se tuntui olevan suuri peikko, josta ei välttämättä selvitä.

Organisaationi sisäisestä intranetistä kuitenkin löytyy tietosuojaan liittyviä keskusteluita. Osallistuin muutamiin viestiketjuihin liittyen uuden järjestelmän käyttöönottoon ja siihen liittyviin tietosuoja-asioihin. Tietosuojaa tullaan kiristämään uuden järjestelmän myötä ja ohjelman toteuttajan kanssa on käyty keskustelua siitä, minkälaisella toteutuksella voidaan luoda järjestelmä niin, että vain henkilöt, jotka asiaa hoitavat pääsevät asiaa käsittelemään. Silloin on mielestäni kuitenkin huomioitava, myös poissaolot, kuten kesälomat ja mahdolliset sairaudet, koska asiat eivät voi aina odottaa tietyn henkilön paluuta töihin. Työtä tehdään aina virkavastuulla ja vastaamme siitä, että asioita käsitellään oikein. Lisäksi pohdin keskusteluissa tiedon saatavuutta sen jälkeen, kun tieto on saatavilla vain sähköisenä, koska erityisesti järjestelmien toimintavarmuus nousi useassa keskustelussa esiin.

Oppimistehtävä 1 a)

Tutuimmat sosiaalisen median sovellukset käyttäjänä itselleni ovat Facebook ja Instagram. Tarkkaan en pysty valikoimaan, kumpi sovelluksista olisi tutumpi tai kumpaa käyttäisin enemmän. Sovellukset soveltuvat niin erilaisiin tarkoituksiin ja siitä johtuen myös profiilini sovelluksissa ovat erilaiset. Facebook-tilini ei ole julkinen kaikille käyttäjille, kun taas Instagram-tilini on. Facebookin tietoturva-asiat ovat viime vuosina herättäneet paljon keskustelua ja väitetäänkin, että Facebookin käyttäjämäärät ovat vähentyneet radikaalisti. Henkilökohtainen Facebookin käyttö on myös huomattavasti vähentynyt, mutta siihen syynä on ollut lähinnä muiden sosiaalisen median palveluiden markkinoille tulo, ei luotettavuusongelmat palveluntarjoajaa kohtaan.

Facebookia olen käyttänyt sovelluksista kauiten, koska lapsuuden aikaiset kaverit, opiskelukaverit ja entiset työtoverit ovat levittäytyneet pikkuhiljaa ympäri Suomen erilaisiin tehtäviin. Näin ollen Facebook on helppo tapa nähdä ja kuulla vanhojen tuttujen kuulumisia ja tapahtumia, vaikka enää ei ollakaan yhteydessä kovin usein. Palvelu mahdollistaa myös helpon kuvien, tietojen ja tapahtumien jakamisen myös ystävien ja sukulaisten kanssa. Päivitysten jakaminen onnistuu helposti tietylle suljetulle ryhmälle tai vain tiettyjen henkilöiden kanssa.

Uutena sosiaalisen median sovelluksena tutustuin Twitteriin. Twitter on yhteisöpalvelu, jossa käyttäjät voivat lukea toistensa päivityksiä. Viestit eli twiitit voivat sisältää nykyään 280 merkkiä ja aihetunnisteina käytetään #hashtageja. Muihin sosiaalisen median palveluihin verrattuna Twitter on täysin julkinen kaikille. Jopa palveluun kirjautumattomat pääsevät lukemaan twiittejä. Vain twiittien kirjoittaminen, jakaminen ja kommentointi vaatii kirjautumisen palveluun. Twitterin käyttäminen alkusilmäyksellä vaikuttaa kovin hankalalta erilaisine käyttäjätunnuksineen ja hashtageineen. Lisäksi twiittien julkisuus mietitytti uutena käyttäjänä.

Alallani sosiaalisen median käyttö ei kuitenkaan ole kovinkaan tyypillistä tai yleistynyt. Twitteriä ja Facebookia voitaisiin kuitenkin käyttää hyödyksi esimerkiksi avoimista viroista, uudistuksista ja muista organisaatiota koskevien asioiden tiedottamiseen, joista muutenkin julkaistaan tietoa internetissä. Näin tieto voitaisiin saattaa nopeammin saataville ja ehkä myös laajemmalle yleisölle. Tunnettavuuden lisäämisellä ja positiivisten mielikuvien jakamisella voitaisiin tuoda organisaatiota lähemmäksi ihmisiä, koska kaikki ihmiset eivät suinkaan asioi kyseisessä organisaatiossa ja mielikuva saattaa olla negatiivinen ja etäinen.

Oppimistehtävä 1 b)

Oppimistehtävässä oli tarkoitus tutustua kolmen eri yrityksen tai organisaation sosiaalisen median käyttöön ja etsiä esimerkkejä valitsemieni sosiaalisten medioiden käytöstä, eli tässä tapauksessa Facebookista ja Twitteristä. Tarkoitus on myös vertailla, miten niiden sosiaalisen median käyttö eroaa toisistaan. Valitsin tehtävään kolme julkishallinnon organisaatiota, joista käytetään tehtävässä nimityksiä A, B ja C.

A:lla eli toisella omaa alaani vastaavalla julkishallinnon organisaatiolla on ollut käytössään Twitter-tili vuoden verran. Seuraajia tilillä on kuitenkin alle 300, joten tiliä tuskin on perustamisen jälkeen juurikaan markkinoitu. Twiittejäkään vuoden aikana ei ole ollut kuin noin 20 kappaletta, eli melko harvakseltaan. Toisaalta kyseessä on voittoa tuottamaton organisaatio, jolla ei ole varsinaista tarvetta tunnettavuuteen tai tuotteiden markkinointiin. Näyttäisi siltä, että ainoastaan organisaation tapahtumista kiinnostuneet alalla olevat ja organisaation omat työntekijät seuraavat tiliä. Twiitit näyttäisivät pääasiassa koostuvan muiden virastojen tai organisaatioiden uudelleen twiittauksista. Omista asioista tiedottamiseen A on käyttänyt Twitteriä todella harvoin. Facebook-sivu on päivitysten osalta vielä hiljaisempi, kuin Twitter. Puolessa vuodessa organisaatio on toivotellut hyvät joulut ja tehnyt huhtikuussa toisen päivityksen.

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, niin omalla alallani Facebookin ja Twitterin tai muutenkaan sosiaalisen median käyttö ei ole lainkaan tyypillistä. 20 organisaation edustajasta vain 1 käyttää sosiaalista mediaa tiedottamiseen ja sekin hyvin harvakseltaan.

Julkishallinnon organisaatio B on liittynyt Twitteriin jo vuonna 2013. Kuitenkin twiittejä on kuuden vuoden aikana tehty vain hieman reilu 220, eli kovinkaan aktiivista toimintaa B ei ole ainakaan alkuaikoina harrastanut. Tili on ilmeisesti perustettu vain organisaation tekemistä päätöksistä ja ajankohtaisista asioista tiedottamiseen, joista ainakin viime aikoina on julkaistu twiitti sekä ruotsiksi että suomeksi. Seuraajia organisaatiolle on kertynyt hiljaisesta toiminnasta huolimatta yli 5.000. Seuraajina on paljon etenkin alalla työskenteleviä yksityiseltä sekä julkiselta sektorilta, alan opiskelijoita sekä toimittajia. Organisaatio B ei kuitenkaan ole perustanut tai käytä tiedottamisessa lainkaan Facebook-tiliä.

Toisin kuin omassa organisaatiossani tai organisaatiossa A, niin B:llä työskentelee viestintäpäällikkö, jonka vastuulle asioista tiedottaminen kuuluu. B:n tiedotteita lähetetään automaattisesti medialle ja tiedotteet koskevat yleensä organisaation tekemiä ratkaisuita, mutta myös muista asioista voidaan antaa tiedotteita sosiaalisen median kautta. Tiedotteita on laadittu mm. avoimista viroista, virkaan nimittämisistä tai erilaisista merkittävistä vierailijoista.

Julkishallinnon organisaatio C:llä puolestaan on sekä Facebook ja Twitter-tilit. Facebookin seinä oli täynnä europarlamenttivaali-ilmoituksia ynnä muuta vaaleihin liittyviä asioita, kuten tietoa äänioikeudesta, äänestyspaikoista, EU-tietovisaa jne. Pääasiassa kaikki päivitykset on tehty sekä suomeksi että ruotsiksi. Vaaleihin liittyvät asiat oli päivitetty myös englanninkielisinä. Lisäksi samaa kuvaa, ilmoitusta ja linkkiä on jaettu viimeisen kuukauden aikana ja paljon ylikin jo niin moneen kertaan, että sivun selaaminenkin alkoi käydä raskaaksi, kun yritti tutkia minkälaisista asioista C päivittää Facebookiaan silloin kun ei ole vaalikausi menossa. Aktiivisuutta ainakin on löytynyt. Ehkä jopa hieman liiaksikin. Toivottavasti vaalikauden ulkopuolella tilanne on hieman rauhallisempi Facebook-päivitysten osalta.

Twitteriin C on liittynyt 2014, seuraajia noin 6.700 ja twiittejä lähes 9.500 kappaletta. Kolmesta valitsemastani organisaatiosta C on aktiivisin Twitterin ja muunkin sosiaalisen median käyttäjä. C twiittaa paljon esimerkiksi tulevista uudistuksista ja yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Uudelleen twiittaukset ovat kuitenkin viime kuukausien aika keskittyneen hyvin pitkälti hallitusneuvotteluihin sekä EU-vaaleihin liittyviin asioihin. 

Valitsemillani organisaatioilla ei ole tarvetta käyttää sosiaalista mediaa tunnettuuden lisäämiseen tai myynnin kasvattamiseen. Tietynlaiseen brändin vahvistamiseen sosiaalisen median avulla voitaisiin turvautua enemmän ainakin A:n osalta, koska se voisi mahdollistaa positiivisten mielikuvien rakentamisen ottamalla enemmän kontaktia suomalaisiin.

Oppimistehtävä 1 c)

Omassa organisaatiossani Twitterillä olisi hyvät käyttömahdollisuudet esimerkiksi tiedottamisessa ja suurten tapahtumien yhteydessä. Ongelmalliseksi on kuitenkin koettu mm. sosiaalisen median ylläpitoon ja seurantaan liittyvät asiat. Lisäksi organisaatioltani puuttuu viestinnän ammattilainen, jonka vastuulla erilaiset viestintään liittyvät asiat ovat. Mielestäni Twitter kuitenkin olisi hyvä lisä organisaation viestintää, koska journalistit ovat erittäin aktiivisia Twitterissä. Tiedottamalla organisaatio voisi käyttää hyväkseen sosiaalista mediaa positiivisten ja tärkeiden asioiden jakamisessa. Tärkeintä olisi kuitenkin keskittyä vain yhteen tai pariin kanavaan ja panostaa aluksi niihin, vaikka eri kanavilla voidaan tavoittaa vain tietyt ihmiset. Epätoivottava tilanne olisi kuitenkin se, että lähdettäisiin yrittämään pikkuisen joka suuntaan, jolloin kokonaisuudesta ei tulisi mitään yhtenäistä linjaa tai käytäntöä.

Facebookissa ihmiset merkitsevät usein itsensä organisaatiooni, joten sieltä löytyy tavallaan oman organisaationi nimellä varustettu fb-sivusto, josta pystyy paikkaan merkityt julkiset päivitykset löytämään. Kukaan ei kuitenkaan kirjoituksia valvo tai seuraa ja siellä saattaa olla ties minkälaisia herjaavia tai uhkailevia viestejä, jotka eivät tule millään tavalla huomioiduiksi. Erikoista on tosiaan se, että kuka tahansa voi luoda organisaation nimellä olevan epävirallisen fb-sivun, johon on kirjannut muuten oikeat tiedot, kuten puhelinnumeron, osoitteen, sähköpostiosoitteen ja aukioloajat. Vain pieni huomautus sivun yläreunassa kertoo, että kyseessä on epävirallinen sivu, mutta kuinka moni käyttäjä huomaa sitä sivuille päätyessään.

Toinen esiin nouseva negatiivinen asia sosiaalisessa mediassa on mielensäpahoittajat. Eli ihmiset, jotka ovat tunteneet kokeneensa itse vääryyttä jonkin julkishallinnon organisaation taholta tai jostain muusta syystä ovat pahoittaneet mielensä jonkun toisen ihmisen asiasta, josta on kirjoitettu mediassa. Aina ihmiset eivät jaksa tai halua ottaa selvää asian todellisesta laidasta, vaan tilannetta lähdetään ruokkimaan jakamalla mahdollisesti virheellistä tietoa ns. totuutena. Monesti viha tai vihapuhe saatetaan kohdistaa myös täysin väärään kohteeseen ja ymmärtämättä asian todellista merkitystä ja taustoja.

Sosiaalista mediaa ei osata hyödyntää alallani kovinkaan paljoa, mutta ilmeisesti kynnys lähteä siihen on jokaisen organisaation itse harkittava ja mietittävä miten ja mihin sitä voitaisiin parhaiten käyttää hyväksi.